Peter Pan osasi alun perin lentää ilman keijupölyä.

Monet yhdistävät Peter Panin lentokyvyn Helinä-keijun keijupölyyn. Kuitenkin J.M. Barrien alkuperäisissä teoksissa, sekä näytelmässä (1904) että kirjassa (1911), Peter Pan ei tarvinnut keijupölyä lentääkseen; hän osasi sen yksinkertaisesti itsestään. Keijupöly otettiin käyttöön myöhemmin teatteriesityksissä osittain siksi, että sillä haluttiin estää yleisön lapsia hyppäämästä korkeista paikoista ja uskomasta, että he voisivat lentää vain uskomalla tarpeeksi.